Koskapa täällä on kuvien lisääminen jotenkin hankalaa, siirsin blogini tänne, tervetuloa lukemaan!

Oksupäivät meinaan. Edellisen kirjoituksen jälkeen homma meni kuten aina, Lilliä piti houkutella syömään ja se tapahtui nostamalla kissa ruokakupille pariinkin kertaan ja/tai syöttämällä kädestä, tarjoamalla herkkuja ja toivomalla kovasti. Nyt se syö jo ihan normaalisti. Leevi on keksinyt, että uudet raksut, suuresta koostaan huolimatta, on oikein hyviä. Se on myös oppinut, että ulkona on jännempää kuin kotona ja jollottaa kaikki illat ulko-ovella. Siihen ei auta sekään, että käydään ulkona, koska sen jälkeen kun sydän on rauhoittunut ja karvat nuoltu ojennukseen, sinne pitäis päästä taas. Koitin Lillin kanssa myös, että jos se haluais ulos, mutta tuloksena oli lattialle heittäytyminen ja se, että vedin lamaantunutta kissaa pitkin lattiaa. Kannoin sen käytävälle ja se syöksyi väliovelle raapimaan, että apuaaaaa, pitää päästä sisälle!! Että ehkä me ulkoillaan vaan Leevin kanssa. Kävin ostamassa sille punkkilinimenttiäkin, että jos se sieltä sellasen perkeleen onnistuu saamaan, niin se ainakin sitten kuolee. Punkki siis.

Ihan itselle muistiin, meillä yrjötään taas. Viikko on mennyt Lillin oksennellessa ja ruokahalua ei ole yhtään. Minä tietysti olen taas kaikkeni yrittänyt ja tänään on eka päivä sitten viime maanantain kun tuo ei ole *kop kop* oksentanut. Mutta näillä mennään. Mustin ja Mirrin myyjän neuvosta ostin isompia raksuja, ettei ala ahmimaan kuten tapana on. Leevillekään ne ei tahdo kelvata, mutta kyllä se jonkun verran niitä syö. Se hyvä puoli on, että ne voi laittaa ihan kuppiin, ei katoa kovin nopeasti

Leevin kanssa on tehty myös eka valjastelu ulkona ja olihan se jännää, molemmille. Ei se kestänyt kuin pari minuuttia ja sitten se (fiksu poika!) kiiruhti kotiovelle, mutta silti. Ehti se kuitenkin syömään ruohoa ja maistelemaan voikukan lehtiäkin, kuin lehmä ikään! :D Tänään kävin hakemassa punkkilinimentit, pitää yöksi laittaa Leevin lapoihin, jos vaan saan kissan pysymään paikoillaan tarpeeksi pitkään. Se ikävä tässä tietysti on, että Leevi jollottaa entistä enemmän tossa ovella ja kun näkee mun laittavan kengät jalkaan, olettaa, että nyt hän pääsee ulos. Paska henkilökunta ei aina toteuta toiveita.

En kyllä ymmärrä noiden kissojen aivoituksia, en vaikka miten yritän. Yks on nukkuminen. Mun nukkuminen. Yöt menee pääsääntöisesti ihan ok, nyt on vaan päikkärit ongelmana, koska kissat on ilmeisesti sitä mieltä, ettei henkilökunnalla ole oikeutta moiseen, vain kissoilla. Tänäänkin Leevi oli jo hyvän aikaa nukkunut sängyllä, itseä alko kans unettaa ja mentiin Lillin kanssa päikkäreille. Paitsi ettei Lilliä huvittanut, mun kynsiminen ja päällä tallustelu kyllä huvitti. No, sitten Leeviä ei enää huvittanut ja se lähti makkarista, Lilli luovutti ja kävi pötkölleen. Olin hienoisen ihanassa horteessa kun Leevi kajautti kimakat jodlaukset olkkarin puolelta, että jumaliste ei oo ruokaaaaaa! Sitä oli kyllä kupissa (Bozitan poroa kastikkeessa), mutta eihän se kelvannut kummallekaan, siitä syödään vaan soossi ja sitten se ei ole enää syötävää. Leevi hyppäs sängylle ja painoi kylmän kostean nenänsä mun nenään. Yritin olla niiko en huomaiskaan. Hienoista hurinaa alko kuulumaan ja Leevi ryhtyi leipomaan peittoa. Se osaa lopettaa heti kun sanon "aijai!" jos se erehtyy kynsimään kättä tai muuta. Lilli ei osaa, koska se paskat nakkaa sattuuko muhun vai ei. No, Leevi siinä kiersi mun päätä kuin kissa kuumaa puuroa, nuoli korvaa aiheuttaen hysteerisen kikatuksen, hurisi kovasti ja puski päällään mun naamaa ja käsiä. Se tykkäs kovasti kun tarrasin sen korvaan ja se veti korvansa irti mun hyppysistä, olis jatkanut sitä vissii loputtomiin, mutta nousin ylös koska nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullu enää mitään. Lilli jatkaa uniaan edelleen makkarissa, Leevi siirsi olomuotonsa parvekkeelle ja minä oon taloudessa ainoa hereillä oleva. Että tällä lailla. Lomalla.

Leevi on katsonut asiakseen toimia mun herätyskellona. Herätys tapahtui aiemmin joskus aamuyön tunteina, mitä en kyllä arvostanut, mutta nyt vaikuttais siltä, että ollaan löydetty rytmi. Sanoin kaverille yöllä skypessä, että lähden nukkumaan, koska Leevi herättää yhdeksältä ja niinhän se taas teki. Se hurisee, tassuttaa päätä ja nuolee ohimon ja korvan. Sitten mä alan nauramaan kun se kutittaa, joten en voi edes olla pahalla tuulella, vaikka vielä nukuttas. Jos koittaa peittoa vetää pään päälle, Leevi yrittää varovasti kaivautua siitä läpi. Kun se ei onnistu, se istuu tyynyn viereen hurisemaan kunnes otan peiton pois, koska en voi olla siellä alla pitkään kuitenkaan ja siitä saan palkinnoksi kopautuksen Leevin päästä otsan seutuville. Jonain päivänä mulla on varmaan musta silmä, kun se kopautus osuu oikein kohilleen. Syynä herätykseen ei tietenkään ole Leevin kaipuu mun seuraan, vaan se, että ruokakippoon pitää saada täytettä. Kun ruokaa on saatu, raksuja unohtamatta, Leevi siirtyy parvekkeelle tarkistamaan miten maailma makaa ja päivä voi alkaa.