Leevi-rakas. Ukkeli. Äijyli. Poeka. Leevi on sellanen jäyhä jököttäjä. Juttelee jos on asiaa ja hellii harvoin, mutta helliessään tekee sen täysillä. Kummallista, ettei ole mustelmia syntynyt kun Leevi päättää pikkusen puskea! Kuvaamisesta Leevi ei välitä pätkääkään, se on tylsää ja kuvaajaa tuijotetaan sellasella "onkotässäkatseessajotainmitäetymmärrä"-ilmeellä, sikäli, että suostuu katsomaan ollenkaan. Leevin kuvaaminen on muutenkin haasteellista värin vuoksi ja siksi, että hänen herruutensa viettää aikaansa mieluiten siellä, missä väri ei pääse oikeuksiinsa eli esimerkiksi päiväpeiton päällä.

Leevi tykkää olla itsekseen. Kun ihan tosissaan iskee erakkomaisuuden kaipuu, se menee naulakolle vessan aukinaisen oven taakse kenkien päälle makaamaan. Ekan kerran kun se sinne meni, etsin sitä ihan tosissaan. Kun kurkkasin naulakolle (muistaessani, että kuulin jotain ääntä siltä suunnalta aiemmin), Leevi katsoi mua sen näköisenä, että eikö jumaliste missään saa kissaherra olla rauhassa. Sai olla ja saa olla.

Leevi tykkää kovasti Lillistä. Leevi ei juuri koskaan leiki, mutta Lillin kanssa on kiva vetää välillä rallia. Joskus se myös kurmoottaa Lilliä ihan kunnolla, mutta tietää rajansa ja lopettaa kun Lilli alkaa naukumaan. Se myös antaa lähes aina Lillille periksi, oli kyse sitten leluista tai ruuasta. Olen kerran kuullut sen sähisevän Lillille, se tapahtui silloin, kun saivat ensimmäisen kerran kanansiipiä. Lilli tapansa mukaan hylkäsi omansa ja oli menossa viemään siiven Leeviltä, mutta sähinän kuullessaan Lillikin tajusi, että nyt taitaa olla parasta perääntyä. Leevi sai siivestä muutenkin jonkin primitiivireaktion, ihan vallan alkoi riehumaan leluhiiren kanssa, joka otti turpiinsa 6-0. Lilli seurasi tapahtumia hyvin hämmentyneenä ja naukui kysyvästi, kun Leevi läimi hiirtä pitkin asuntoa.

Leevin ongelmana on ollut ummetus. Siitä oli merkkejä kissojen tultua tänne ja olin kovasti huolissaan asiasta. Päätin, että raksujen syönti jää siihen mitä Leevi onnistuu älypeleistä syömään, muuten mennään märkäruualla ja raakaruualla. Märkäruuan suhteen olikin iso työ löytää maku ja koostumus, joka kelpasi! En haluaisi syöttää markettiruokaa, koska niissä on niin paljon kissan ruokavalioon kuulumatonta tauhkaa, mutta eipä sekään mieltä ylentänyt, että hassasin pienen omaisuuden erilaisiin ruokiin ennenko löysin sen oikean. Kiitos Bozita ja sen steriloiduille sisäkissoille tarkoitettu märkäruoka! Juosten tullaan paikalle kun kuuluu, että tetraa revitään auki ja hyvin maistuu. Massu on ollut kunnossa eikä ole ollut oksentelua. Toki kissat saa myös ruohoa, se vaan ei ennätä oikein kasvaa kun sitä ollaan jo nyhtämässä. Nyt on rasia ylhäällä hyllyssä, toivottavasti itää kerrankin kunnolla ennenko tarjoan sitä.

Kaappikissa.jpg