En tiedä olenko vaan hysteerinen, mutta tuntui, etten voi olla vain tekemättä mitään, kun Lilli oksentelee. Se ei tee sitä jatkuvasti, mutta kun annoin esimerkiksi eilen kanaa suoraan sormista ja se söi, niin se oksensi 10 minuutin kuluttua kaikki ulos. Miten se muka selviää, jos ruoka ei pysy sisällä? Sen lisäksi se alkoi kyköttämään suu raollaan ja sen silmänreunat punoitti, oksennuksessa oli punerrusta, olin varma, että nyt sen sisuskalut on ihan lopussa. Lähdettiin eläinlääkäriasemalle, nyt Lemmikkiin, joka on ihan lähellä. Ja mikä onni, että mentiin! Kissaa ei saatu ihmeen kaupalla parannettua, mutta se miten siellä kissaan suhtauduttiin ja miten se puolestaan käyttäytyi, oli suorastaan satumaista! Kaikki sujui kuin jossain juutuupin mallivideossa! Kissa sai nesteystä (lääkäri lämmitti nesteen ensin hanan alla, että on miellyttävämpää kissalle) ja sitten siihen nestepahkuraan tuikattiin pitkävaikutteista antibioottia, B-vitamiinia ja pahoinvointilääkettä. Nesteytyksen aikana kissa kävi pötkölleen! Ja pistoksia se ei huomannut ollenkaan. Ja käyttäytyi hyvin rauhallisesti koko ajan, paitsi siitä se ei tykännyt kun lääkäri halusi nähdä sen kielen alle. Mutta lääkäri ymmärsi pientä kissaa niin hyvin, että itketti! Oli todella hyvä reissu, minä itsekin voin paremmin nyt kun sain tukea ja ymmärrystä lääkäriltä, jolla itselläänkin on ollut kissa, jolle ei suun kautta saanut lääkkeitä annettua. Että en olekaan ihan paska ja huono ihminen. Lääkäri oli myös sitä mieltä kuin olin itsekin ajatellut, että ei mielellään raksuja kissalle (eikä kaupan raksuja missään nimessä) vaan märkäruokaa. Jos ei syö, niin sitten voi kokeilla vauvaraksuja, mutta niitä ei saa antaa kovin paljoa. Huomenna tulee labravastaukset, joten sitten oon taas viisaampi.

Lilli nukkui ennen lekurireissua koko päivän ja on jatkanut unta sen jälkeenkin. Mamman pikku toipilas.