Saattaa olla liikaa informaatiota seuraavassa, mutta menköön.

Jos jossain ei tartte koskaan olla yksin, niin vessassa. Lilli seuraa sinne aina, se on todella harvinaista, ettei se tule perässä, oli se sitten tekemässä mitä tahansa. Äsken se makoili täysin tyytyväisen oloisena parvekkeella tuolissa, aurinkoläntissä (jumaliste, aurinko!) ja pesi itseään, vaan kohta sen naama kurkkasi ovelta ko istuin pytylle. Nyt uusin keksintö on se, että se menee vesisäiliön päälle (siinä ei ole sellasta vedettävää namiskaa tiellä) ja saattaa nojata etutassuilla mun hartioihin ja kurahdella korvan seutuvilla. Se tykkää myös, että jos verkkareista/pyjamahousuista roikkuu narut siinä istunnolla, ne on tarkoitettu leikittäväksi. Jos housut sattuu vielä olemaan tarpeeksi alhaalla, ne on tarkoitettu pesäksi. Lilli myös jaksaa olla seurana kun menen suihkuun. Se kyköttää pesukoneen päällä ja odottaa kärsivällisesti, ilahtuneena kurahtaa kun suihkuverho aukeaa ja tulee pytyn kannen päälle tervehtimään. Se seuraa tarkkana mun kuivaamista ja kun lattiakin on kuivattu, se lähtee vessasta ilmeisen tyytyväisenä, että nyt tämänkin rasittava asia on suoritettu kunnialla loppuun.

Viime aikoina myös Leevi on kunnostautunut vessaseuralaiseksi, joskus liittyy jopa suihkuseurapiiriin. Se ei tule sinne yhtä usein kuin Lilli, mutta tulee kuitenkin, asia jota se ei aiemmin ole tehny. Illalla kerroin Lillille olevani suorastaan hämmästynyt, että eka seuralainen vessassa oli Leevi, eikä arvon neiti! Tuntuu, että Leevi matkii Lilliä, se ei ymmärrä miksi sinne vessaan pitää seurata, hohhailee vähän hämmentyneen oloisena siinä jalkojen luona, mutta koska Lilli sinne menee, täytyy sen olla jotain oleellista.