Tervettä sakkia, pääkopasta en aina menis ihan takuuseen. Tässä on joku ihme kausi menossa, kun pitää riekkua niin rajusti, että meinaa sattua onnettomuuksia. Joka päivä. Ainahan sitä rallia on vedetty, mutta nykyään tuntuu, että se on vaan raisumpaa. Leikkiessä on alettu myös ottamaan matseja, sähinä kuuluu tai sitten toinen parkuu kun saa hammasta, ihan tasapuolisesti nuo nykyään toisiaan kurmoottaa, aiemmin se tuntu olevan aina Lilli joka vänisee. Nyt viime aikoina se on ollut Leevi, Lilli vaanii sitä ja tekee hyökkäyksiä suoraan päälle kun toinen ihan muina miehinä hengailee jossain. Jos Lilli saa Leevin houkuteltua riehumiseen, niin sitten se ottaa rajummat otteet käyttöön ja joku aina lopussa parkuu. Paitsi silloin, kun vedetään peräkanaa pitkin asuntoa ja pitkin seiniä. Tänään viimeksi Leevi tuli hyllyltä alas roikuttuaan siinä hetken yhden tassun varassa, kun piti reuhata Lillin kanssa ja hyllylle ei kahta riehujaa mahdu. Ei se satuttanut itseään ja päätyi ihmeellisen hienosti lattialle, vaikka alapuolella oli pöytä. Se pöytä on siinä ihan tarkoituksella, että jos alas tullaan, niin ei tipu ainakaan kovin korkealta. Turha varotoimi näemmä. En edes tajua miten Leevi vemmelsi ittensä ihan eri suuntaan alas tullessaan ja miten se sai ponnistettua itsensä niin kauas, kun tukea ei ollut. No, riehuminen loppui siihen, molemmat tahoillaan pesi tassunsa ja nyt makoilevat sohvalla hieman uuvahtaneen oloisina.

Taas kerran tuli myös Zooplussan tilaus. Kuljetusfirman mies muistaa jo mut, kohta varmaan muistaa ulkoa ovikoodinkin. Hirveä määrä uusia leluja, ruokaa ja rapinatunneliin toinen osa. Kun sain sen kiinni entiseen, Leevi yllätti menemällä siitä läpi niiko ei mitään. Tähän saakka oon luullu, että se pelkää sitä kun rapisee aika kovaa, mutta höpöhöpö, se vaan oli tylsä kun oli niin lyhyt. Jos tuo kaks metriä nyt piisais. :)