Yhteiselo on kompromisseja. Tai siis sitä, että minä yritän mukauttaa elämiseni ja tapani kissojen mukaan. Olen myöntynyt raksusodassa omaksi hyödykseni ts. annan kissoille raksuja yötä vasten, niin ne jaksaa puuhastella niiden parissa, saavat syödäkseen ja jättävät peilin rämppämisen ja muut mekkaloinnit pois. Leevi on kyllä selkeesti sitä mieltä, että raksut on jälkiruokaa, niitä olis saatava aina märkäruuan päälle vaikka sitä märkäruokaa olis edelleen lautasella, vaan ei tule kauppoja. Toinen myönnytys on, että jätän rullaverhon vähän auki, jotta kissat yöllä näkevät ulos siitä. Lilli on sitten jättänyt sen rauhaan eikä vingu ja raavi sitä enää yöaikaan. Toistaseksi tää toimii, kesän tultua ehkä ei, koska aurinko nousee tuolta puolen. Yöt on nyt siis rauhoittuneet, en myöskään herää joka risaukseen ja noiden leikkimiseen. Aamuherätys on edelleen useimiten seittämän huitteilla, tänään kyllä sai nukkua kymmeneen, ihme!

Eilen ravasin kaupassa ja postissa, tuli käytyä kotona siinä välissä, koska autottomana en voi rahdata kaikkea kerralla. Lilli meni ihan sekaisin, se kai oletti, että lähden töihin ja kun tulinkin takaisin liian pian, se ihan naukui kun tuli pöllämystyneen näköisenä vastaan. Samoin käy usein jos tuun töistä "liian aikasin", eli on ollut työajan lyhennys ja paukkaan kotiin vaikka yhden jälkeen, niin kissat ei ole vastassa vaan ilmaantuvat venytellen ja unisen oloisina eteiseen, että wtf? Jos tuun normaaliin aikaan, ainakin Lilli on jo valmiudessa oottelemassa ja kovasti pitää hyöriä jaloissa ja saada rapsuja.