Eletään jo kesäkuuta, mutta lämpötila pysyy sitkeästi kympin tietämissä ja vettä piisaa. Tomaatti ja krysanteemi on saaneet olla rauhassa parvekkeella, ensin mainittu punkeaa tomaattivauvoja, mutta ei ole toivoakaan kypsymisestä näillä lukemilla. Toki aurinkoisena päivänä partsilla on kolmisenkymmentä astetta lämmintä, mutta ne päivät on olleet todella vähissä. Kissat taitaa arvostaa kyllä näitä viileämpiä kelejä, kun eivät ole kuuman ystäviä ja mikäs siinä kun partsille on pääsy lähestulkoon 24/7, voi valita missä aikaansa viettää. Ihan kylmimpinä öinä oon laittanu oven kiinni, että tarkenee nousta aamulla ylös. Odottelen kyllä helteitä siinä mielessä, että näen miten kissat viihtyy ja voi, odottelen myös ekaa ukkosta, että näen miten kissat reagoi.

Tyyppasin tuossa taas, että miten raolleen partsinlasit voi jättää, ettei Lilli pääse tunkemaan päätään läpi. Ei kovin auki, huomasin, kun se kuikuili alas maahan etutassut pienellä "räystäällä" lasien ulkopuolella. Se on just niin itsevarma, että ajattelee kykenevänsä kävelemään vaikka narulla. Yks päivä se kikkaili pesualtaan reunalla kun istuin pytyllä ja meinas tipahtaa. En tajua miten se kampesi itsensä takaisin, kun posliinista on aika heikkoa tarrata kynsillä kiinni, mutta eipä vaan tippunut. Toisaalta se on tehnyt Leevin kanssa rallia vetäessä useamman kerran epäonnistuneita syöksyjä kiipeilypuuhun, Leevi tuntuis olevan siinä jotenkin taitavampi. Leevillä on voimaa enemmän, niin sille ei ole mikään ongelma kirmata puun ja hyllyjen kautta ison kaapin päälle. Se on myös alkanut hyppäämään alas tuolta korkealta hyllyn päältä. Kahdesti oon kuvitellut sen hyppäävän tuolta kaapin päältä myös, mikä olis jo aika hurjaa, kaapin korkeus on kuitenkin sellanen 2 metriä. Kauhee TÖMPS vaan kuuluu kun herra päättää ettei enää hotsita olla hyllyn kuningas, alakerran rouva arvostanee kympillä.

Tasaista on. Kovin tasaista.