Asiat sujuu omalla painollaan, kevättä kohti mennään! Kissoille uusi asia tulee olemaan parvekkeen alla päivystävät juopot, joista pari on varsin kovaäänisiä. Koska itse olen sellainen hiljaisuutta rakastava, niin ulkopuoliset äänet herättää kissoissa hämmennystä ja Lillissä ainakin uteliaisuutta, se kun ei tunnu pelkäävän mitään eikä ketään. Lämmön lisääntymisen myötä oon jättäny parvekkeen oven hakaan kun lähden töihin, kumpikin kun mahtuu ja osaa siitä kulkea hienosti. Toisinaan näkeekin Leevin päivystävän parvekkeella kun tulee töistä, Lilli on tavallisesti nähtävissä makkarin ikkunassa.

Kevään myötä on lintujen määrä myös lisääntynyt. Koska tuossa "alla" on puistikko, on myös aika paljon pikkulintuja näköpiirissä ja viereisen talon katto on naakkojen ja varisten yleinen kokoontumispaikka. Lilli bongasi eräänä päivänä naakat ja aloitti melkoisen säksätyksen. Laseja piti raapia vimmatusti ja kun ei auttanut, alkoi meikäläiselle naukumaan vaativasti, niinko minä nyt oisin siinä voinut auttaa saamaan linnun tuon pikkupedon käpäliin. Leevi-rakas ei ymmärrä lintujen päälle mitään tai sitten se ei vaan viitsi tuhlata energiaa hössötykseen, kun tietää, ettei se niitä kuitenkaan saaliiksi saa.

Rutiinit on syntyneet ja kissat pitää niistä kiinni uskollisesti, etenkin mitä tule ruokaan. Varsinkin Leevi. Tuossa perjantaina kävin hieronnassa pitkästä pitkästä aikaa ja edellisen yön unet oli jääneet lyhyeksi. Urvahdin ihan täysin ja painelin kahdeksalta jo yöunille enkä muistanut yhtään laittaa yöksi vähän raksuja. Leevihän aloitti kohtsillään oikein shown! Ensin piti raapia vimmaisena avonaista makkarin ovea ja kun möykkäsin sen lopettamaan, katti kirmasi sellasta riemuidioottiloikkaa karkuun ja heti takaisin, kun sain pään tyynyyn. Kissa ulos, ovi kiinni ja takaisin nukkumaan. Kuuntelin kun ovea raavittiin ja tahdista tiesin sen olevan Lilli. Meni hetki tajuta, että Lilli olikin makkarin puolella ja kovasti hätääntyneenä, kun Leevi ei ole. Kurkkasin sängystä ja olisin tirskahtanut, jos en olisi ollut niin väsynyt, kun Lilli makasi pitkin pituuttaan lattialla ja yritti tihrustaa oven alta Leeviä. No, päästin Lillin ulos ja takas nukkumaan. Kohtapuoliin heräsin hirveään kolahdukseen: Leevi päätti tutkia keittiötason antimet kun kissaruakat yritetään tappaa nälkään. Se oli hypännyt sinne pikkuisen puutuolin kautta jota pidän esteenä roskakaapin oven edessä, ettei Lilli avaa ovea ja mene penkomaan roskista. Puutuoli laminaatille kaatuessaan päästää melkoisen kovan kolauksen, alakerran rouva varmaan kiittelee. Minä siitä riemastuin, että nyt katti alas ja onhan se nyt kumma ym. jäkätyksiä ja viskelin kissoille raksut pitkin lattioita, että vetäkääpä nyt niin että napa ruskaa! Ja kyllähän ne veti, Leevikin varmaan oli onnensa kukkuloilla. Sain nukkua lopun yötä rauhassa ja seuraavana yönä palattiin normaaliin järjestykseen raksujen suhteen.

Lillillä tuntuu olevan myös ihan selkeä unirytmikin, se haluaisi tuossa viimeistään 22:30 nukkumaan ja yrittää houkutella mua unille, mutta jos en lähde, se vetäytyy omaan rauhaansa ja tulee sitten viereen kun minä menen. Leevi ei nykyään juurikaan nuku vieressä, eilenkin se oli sängyssä kun menin koisimaan, Lilli tuli perässä ja tuttuun tyyliinsä pötkähti Leevin päälle niin, että poikaparka meni ihan lyttyyn, joten jäpikkä lähti nostelemaan ja Lilli valloitti koko tyynynvierustan, jossa se viihtyy. Leevi sitten huolehtii tapansa mukaan herättämisestä, tänäänkin se huolella hurisi ja nuoli korvaa ja tassutti naamaa. Onneksi se jättää myös rauhaan aikansa yritettyään, ei mitään tietoa paljonko kello oli, mutta väsymyksestä päätellen elettiin aamuyötä. Nyt se pötköttää pitkin pituuttaan tässä näppiksen edessä, olis kiva ottaa kuva, mutta kännykkä on sen alla enkä tohdi häiritä.