Kissat harvoin tappelee, tavallisesti se on leikkimielistä jahtausta, joka jossain vaiheessa menee astetta vakavammaksi ja päätyy siihen, että Lilli menee karkuun/piiloon, koska eihän se Leeville pärjää. Hyvin usein nahinat alkaa siitä, että Leeville tulee mieleen yks juttu ja Lilli ei tykkää yhtään ajatuksesta. Tänään oli tilanne, että Lilli ei päässy karkuun Leeviä ja Leevi äsähteli Lillin kimppuun ja puri sitä. Lilli sähisi ja murisi selällään ja Leevi vain etsi paikkaa mihin käydä kiinni. En tiedä oonko tyhmä, mutta puutuin asiaan ja komensin Leevin pois Lillin kimpusta. Kumpikin oli silmät teevadin kokoisina ja Lilli hiippaili varovasti pois paikalta. Seurasin mitä tapahtuu ja kohta kissat oli ihan normaalisti, Leevi vähän niiko pahoitellen etsiytyi Lillin luokse ja osoitti kyllä selkeesti, että ei ole jahtaamassa. Lillihän on normaalisti kuningatar ja tekee mitä tahtoo ja Leevi myötäilee ja antaa periksi, mutta joskus se luonto nousee pojallakin. Mulla kun ei ole kokemusta kahden kissan taloudesta, niin en oikein tiedä miten noihin (minusta) reippaampiin tappeluihin tulis suhtautua. Jotenkin ajattelen, että kun toinen paljastaa mahansa, niin ei siinä enää pitäs käydä kimppuun, mutta voinhan mä olla väärässäkin. Lilli nimittäin kiepsahtaa hyvin nopeesti selälleen vaikka ei kunnon tappelua oliskaan ja kun Leevi jättää rauhaan, se hyökkää Leevin kimppuun ja sitten taas piehtaroidaan ja sähistään. Murinaa kuulee aniharvoin, oon pitäny sitä merkkinä, että kohta pöllyää karvat oikein kunnolla ja torppaan kyllä sellasen pelin heti. Voihan se olla, että mun poissaollessa täällä pöllyää karvat(oon joskus nähny Leevissä ainakin pohjavillojen pöllyneen) ja jotenkin ne sen selvittää, mutta mun paikalla ollessa on joku roti oltava. Nih!