En kyllä ymmärrä noiden kissojen aivoituksia, en vaikka miten yritän. Yks on nukkuminen. Mun nukkuminen. Yöt menee pääsääntöisesti ihan ok, nyt on vaan päikkärit ongelmana, koska kissat on ilmeisesti sitä mieltä, ettei henkilökunnalla ole oikeutta moiseen, vain kissoilla. Tänäänkin Leevi oli jo hyvän aikaa nukkunut sängyllä, itseä alko kans unettaa ja mentiin Lillin kanssa päikkäreille. Paitsi ettei Lilliä huvittanut, mun kynsiminen ja päällä tallustelu kyllä huvitti. No, sitten Leeviä ei enää huvittanut ja se lähti makkarista, Lilli luovutti ja kävi pötkölleen. Olin hienoisen ihanassa horteessa kun Leevi kajautti kimakat jodlaukset olkkarin puolelta, että jumaliste ei oo ruokaaaaaa! Sitä oli kyllä kupissa (Bozitan poroa kastikkeessa), mutta eihän se kelvannut kummallekaan, siitä syödään vaan soossi ja sitten se ei ole enää syötävää. Leevi hyppäs sängylle ja painoi kylmän kostean nenänsä mun nenään. Yritin olla niiko en huomaiskaan. Hienoista hurinaa alko kuulumaan ja Leevi ryhtyi leipomaan peittoa. Se osaa lopettaa heti kun sanon "aijai!" jos se erehtyy kynsimään kättä tai muuta. Lilli ei osaa, koska se paskat nakkaa sattuuko muhun vai ei. No, Leevi siinä kiersi mun päätä kuin kissa kuumaa puuroa, nuoli korvaa aiheuttaen hysteerisen kikatuksen, hurisi kovasti ja puski päällään mun naamaa ja käsiä. Se tykkäs kovasti kun tarrasin sen korvaan ja se veti korvansa irti mun hyppysistä, olis jatkanut sitä vissii loputtomiin, mutta nousin ylös koska nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullu enää mitään. Lilli jatkaa uniaan edelleen makkarissa, Leevi siirsi olomuotonsa parvekkeelle ja minä oon taloudessa ainoa hereillä oleva. Että tällä lailla. Lomalla.