Oksupäivät meinaan. Edellisen kirjoituksen jälkeen homma meni kuten aina, Lilliä piti houkutella syömään ja se tapahtui nostamalla kissa ruokakupille pariinkin kertaan ja/tai syöttämällä kädestä, tarjoamalla herkkuja ja toivomalla kovasti. Nyt se syö jo ihan normaalisti. Leevi on keksinyt, että uudet raksut, suuresta koostaan huolimatta, on oikein hyviä. Se on myös oppinut, että ulkona on jännempää kuin kotona ja jollottaa kaikki illat ulko-ovella. Siihen ei auta sekään, että käydään ulkona, koska sen jälkeen kun sydän on rauhoittunut ja karvat nuoltu ojennukseen, sinne pitäis päästä taas. Koitin Lillin kanssa myös, että jos se haluais ulos, mutta tuloksena oli lattialle heittäytyminen ja se, että vedin lamaantunutta kissaa pitkin lattiaa. Kannoin sen käytävälle ja se syöksyi väliovelle raapimaan, että apuaaaaa, pitää päästä sisälle!! Että ehkä me ulkoillaan vaan Leevin kanssa. Kävin ostamassa sille punkkilinimenttiäkin, että jos se sieltä sellasen perkeleen onnistuu saamaan, niin se ainakin sitten kuolee. Punkki siis.