Leevi on katsonut asiakseen toimia mun herätyskellona. Herätys tapahtui aiemmin joskus aamuyön tunteina, mitä en kyllä arvostanut, mutta nyt vaikuttais siltä, että ollaan löydetty rytmi. Sanoin kaverille yöllä skypessä, että lähden nukkumaan, koska Leevi herättää yhdeksältä ja niinhän se taas teki. Se hurisee, tassuttaa päätä ja nuolee ohimon ja korvan. Sitten mä alan nauramaan kun se kutittaa, joten en voi edes olla pahalla tuulella, vaikka vielä nukuttas. Jos koittaa peittoa vetää pään päälle, Leevi yrittää varovasti kaivautua siitä läpi. Kun se ei onnistu, se istuu tyynyn viereen hurisemaan kunnes otan peiton pois, koska en voi olla siellä alla pitkään kuitenkaan ja siitä saan palkinnoksi kopautuksen Leevin päästä otsan seutuville. Jonain päivänä mulla on varmaan musta silmä, kun se kopautus osuu oikein kohilleen. Syynä herätykseen ei tietenkään ole Leevin kaipuu mun seuraan, vaan se, että ruokakippoon pitää saada täytettä. Kun ruokaa on saatu, raksuja unohtamatta, Leevi siirtyy parvekkeelle tarkistamaan miten maailma makaa ja päivä voi alkaa.